tiistai 14. huhtikuuta 2015

Miksi minusta tuli yrittäjä...

Tätä tekstiä olen hionut ja miettinyt julkaisua lähes koko "blogiurani" ajan. Tässä se nyt tulee, avautuminen:

Yli vuoden pohdin, lähteäkö yrittäjäksi vai ei... Mielessäni pyöri paljon kysymyksiä. Mitä jos en saa asiakkaita ollenkaan? Mitä jos joudun konkurssiin? Mitä ihmiset ajattelevat, jos en saakaan liiketoimintaani kannattamaan? Onko valitsemani ala sittenkään minulle sopiva? Toisaalta mietin myös ajatusta, jos menisin kuitenkin ulkopuoliselle töihin, mutta sekin mietitytti. Pääsenkö koskaan urallani eteenpäin niin pitkälle kuin rahkeeni riittävät? Saavutanko koskaan toivomaani tulotasoa? Pystynkö ikinä määräämään omista työajoistani ja tekemään etätyötä? Löydänkö sellaista organisaatiota, joka huomaa potentiaalini? Pääsenkö toteuttamaan itseäni, kehitysideoitani ja luovuuttani sekä saanko ääneni kuuluviin toisen palveluksessa ilman, että joku muu ottaa niistä kunnian?

Sitten kelasin ympäri ja ympäri... Haluan olla oman itseni pomo!Haluan olla ihmisten kanssa tekemisissä! Haluan monipuolisen ja vaihtelevan työn! Haluan määrätä omat työskentelyajat! Haluan pitää lomaa, kun siltä tuntuu tai olla pitämättä! Haluan saavuttaa hyvän toimeentulon! Haluan matkustaa työssäni! Haluan kansainvälistyä! Olen kunnianhimoinen ja määrätietoinen (välillä jopa turhauttavan paljon)! En halua, että joku muu saa kehut minun ideoista ja saavutuksista! Haluan toteuttaa luovuuttani! Haluan menestyä!

Pikkuhiljaa aloin suuntautua enemmän ja enemmän yrittäjyyden kannalle. Kun sisustussuunnitteluopintoni olivat edenneet pidemmälle ja muutama projekti tuli tehdyksi, varmistui, että kyllä tämä on minun ala. Mielessäni pyöri entistä enemmän ajatus, että yrittäjyys on minulle sopiva ura.

Alkuvuodesta 2014 aloitin yrittäjä-koulutuksen. Koulutuksessa hiottiin kuntoon oma liiketoimintasuunnitelma ja käytiin läpi muita yrittäjyyteen liittyviä asioita. Kävimme läpi myös sahanterä-esimerkin, johon olen myöhemmin moneen kertaan palannut mietiskellen, missä nyt mennään. Eli sahanterä kuvaa yrittäjän tunneskaalaa. Välillä ollaan korkealla, kaikki on hyvin ja elämä hymyilee. Välillä taas ollaan pohjamudassa ja ryvetään huonoissa fiiliksissä. Kun näistä tunteista piirtää kuvaajan, saadaan sahanterää muistuttava kuva aikaiseksi. Yrittäjyyden edetessä sahanterä tylstyy ja tunneskaalan heittelyt eivät ole enää niin voimakkaita.


Yrittäjäkurssin jälkeen ajattelin odottavani vielä hetken ennen aloittamista. Minun oli tarkoitus aloittaa sisustussuunnittelulla pikkuhiljaa kotoa käsin ja myöhemmin laajentaa toimintaa myös sisustustuotteiden maahantuontiin. Mietin, että onko minusta kuitenkaan tekemään yksin työtä, jota en ole koskaan ennen tehnyt. Mietin myös, että miten ihmeessä hankin asiakkaita täällä keskellä perähikiää yksinäni peräkammaristani. Toisaalta tykkään asua maaseudun rauhassa, mutta toisaalta ihmiset ja raha liikkuu kaupungissa. Mahdollisuus aloittaa Sisustuskonttorilla urkeni loppukeväällä 2014. Päätin tarttua tilaisuuteen.

Nyt yrittäjyyttä on takana yhdeksän kuukautta. Tähän aikaan on mahtunut ylä- ja alamäkeä. Välillä on tehnyt mieli lopettaa, kun rahat ovat jatkuvasti loppu. Onneksi olen jostain löytänyt aina voiman jatkaa eteenpäin. Ehkä siitä syystä, että palo tehdä tätä työtä ja usko tulevaisuuteen on aina nostanut minut jaloilleen. Kipinä ei siis ole sammunut, eikä sammu! Edessä on varmasti vielä aikoja, jolloin tekee mieli luovuttaa, mutta kokemuksen kautta tunneheittelyt näissä tilanteissa toivottavasti lievenevät ja niihin osaa suhtautua luottavaisemmin mielin.

Tällä hetkellä sahanteräkuvaajassa mennään jossain pohjamudan ja mahtavan välimaastossa. Kaikille aloitteleville tai aloittamista harkitseville yrittäjille voimia! Alkutaival ei ole jatkuvaa ruusuilla tanssimista, mutta silti pitää jaksaa luottaa omaan itseensä ja siihen, että valo tunnelin päässä vielä joskus koittaa! Sisulla eteenpäin!

-Mari-